Vaaleanpunaista unelmaa metsästämässä

Rakastajani kysyi tällä viikolla, miksi pukeudun aina mustaan. Kysymys heräsi, kun kokomustan takin ja kokomustan kaulahuivin alta paljastui musta villatakki, musta paita ja mustat housut. "Musta on täydellinen", kuului vastaukseni.

En ole koskaan aikuisiällä omistanut vaaleanpunaista vaatetta. En ole myöskään kokenut tarvetta sellaiselle.

Sitten näin elokuvasovituksen 50 Shades of Greystä. Paneutumatta elokuvan sisältöön sanallakaan voin kertoa miltei kuolleeni kun Anastasia Steele kävelee portaat alas tämä mekko päällään.

Ja tällä videolla 2:04 --> liikkeessä

Helvettiin Christian Grey, MINÄ TARVITSEN TUON MEKON.

Siitä alkoi matka, joka ei pääty ennen kuin minulla on versio tuosta mekosta ylläni.

Tänään etsintäretki vei Kattilahallin kirppikselle. Kattilahalli on varsinainen hipsteritaivas: viime kerralla totesin jonossa, että kahden edessäni olevan ja kolmen perässäni olevan tyypin vaatteet voisivat olla minun kaapistani. Ja kyllä, Kattilahalli on niin in, että sinne joutuu jonottamaan. Se on joka hetken arvoista silti.

Myyjiä ja ostajia on aina talo täynnä ja Kattilahallin myyntipaikat menevät aina kuin kuumille kiville. Minun on pakko ottaa tiukka budjetti aina tänne lähtiessäni, muuten karkaa lapasesta kun ihania vaatteita on halli täynnä!

Tällä kertaa budjetti oli 18€, jonka käytin sentilleen.

Mukaan lähti:

MONROWn harmaa puuvilla-pellava-paita, Bershkan valkoinen sifonkinen kauluspaita, Papayan pitsitoppi, pitkähihainen merkitön pitsipaita, babypink rusettikaulakoru, babypinkit Concerton korkkarit (huomaatte ehkä tietyn elokuvan tietyn mekon vaikutuksen värimaailmaan...), punaista vakosamettia olevat Adidaksen tossut ja Flora Bag'sin ruskea kassi (joka oli myyty lauseella "se maksaa euron, siihen mahtuu läppäri sisään"). Ensimmäisestä kuvasta jäi pääskyshuivi, jonka kietaisin heti kaulaan. Ei yhtään mustaa asiaa!

Kattilahallilla kanssani ollut ystävä piikitteli minua häämeiningistä. Hei, ei valkoinen pitsi ja hennon vaaleanpunaiset asusteet ole YHTÄÄN häämeininkiä vaan niin kevättä! Eh.

Concerton kengät ovat ihanat jalassa ja matchaavat täydellisesti rusettikorun kanssa. Aikuisuudessa (ja yksinasumisessa) yksi parhaita puolia on se, että kirppiskierroksen jälkeen voi maata kaksi tuntia sängyssä pelkät alusvaatteet päällä, uudet korkokengät jalassa ja syödä sipsejä, eikä kukaan valita.

Kengät myös sopivat täydellisesti yhteen rusettikorun kanssa. Joka taas söpöyttää pellavapaitaa.

Erinomainen sunnuntai, erinomainen kirppiskierros. Ei vieläkään sitä-vaaleanpunaista-mekkoa, mutta uusia kokeiluja väriskaalan laajentamiseksi monokromaattisen ulkopuolelle.

#trending

Mitä anarkisti näkee lukiessaan Trendi-lehteä? 

a.k.a.

Keskinkertainen media-analyysi perjantaina 13. päivä.

Sain luoja ties mistä syystä näytenumeron Trendi-lehdestä. Kolmekymppinen nainen päkaupungissa lienee lehden kohdeyleisö, joten ei huonoa hakuammuntaa. Nauroin ajatukselle muoti- ja meikkihössötyksestä, mutta lehti pääsi yllättämään positiivisesti sisällöllään.

Jo pääkirjoitus suoranaisesti yllyttää kapinaan. "Hyvän elämän eläminen, juuri se, mitä olemme hiljan oppineet tavoittelemaan - se ei ihan riitä. Valitettavasti. Meidän kaikkien tarttisi tehdä vähän enemmän. Jotain enemmän kuin rakastaa itseämme ja niitä, jotka ovat välittömässä läheisyydessämme. En tiedä varmaksi, mutta uskallan kyllä väittää, että muuten olemme kaikki kohtapuoliin isossa kusessa. Sekä ihmisinä että ihmiskuntana... 

... Mitäpä jos maailman muuttaminen onkin juuri sinun tehtäväsi? Riittääkö rohkeutesi?"

En olisi voinut sanoa sitä paremmin itse. Trendin päätoimittaja Jenni Lieto ottaa varsin radikaalin kannan, sanoo ettei liberaali individualismi riitä, vaan meidän on tehtävä jotain enemmän. Lehti ei tarjoa vastauksia siihen, mitä se enemmän sitten olisi, mutta edes kapinan siementen kylväminen on valtaisa teko tämän genren lehdeltä.

Myös hmissuhteiden epätraditionaalinen käsittely sai minut hämmästelemään lehden linjaa. Lehdessä on hands-on juttu avoimista suhteista, jossa kirjoittaja Oona Juutinen avaa omia kokemuksiaan polykuvioiden maailmasta. Laaja juttu, hyvin yllättävä julkaisualusta, propseja henkilökohtaisuudesta! Toisaalla lehdessä aina yhtä ihanan chic Maria Veitola kolumnoi siitä, kuinka kuvottavaa mustasukkaisuus on. Olen täysin samoilla linjoilla Veitolan kanss:, vaikka popkulttuuri ihannoikin mustasukkaisuutta, se on kuolettavan hirveä ilmiö. Olisinpa vielä jonain päivänä yhtä ihana kuin Veitola, btw.

Muotihuttua löytyi onneksi myös. Tipahdin täysin farkkujutn alaotsikolle: "Kun maailmantalous horjuu, pukeudumme farkkuun." Toivottavasti tämä ei ole ratkaisuehdotus pääkirjoituksen vaateeseen tehdä vähän enemmän...

Olen selvästi sisäisesti huipputrendeissä kiinni. Lehdessä on poimintoja juuri nyt in olevista suunnittelijoista ja näiden vaatteista. Yksi poiminta on Minna Hepburnin suunnittelema valkoinen tosi söpis mekko. Minnan mekkojen keskihinta on noin 400 puntaa,

Eräs tyylihaukka poimi viime viikonlopun Kattilahallin kirppikseltä mukaan tämän vintagemekon. Hintaa tuli euro.

Ehdottomasti kiinnostavinta ja yllättävintä sisältöä lehdessä oli silti "Kuka tästä on vastuussa?"-juttu, joka käsitteli kaupallista koneistoa trendien luonnin taustalla. En olisi koskaan odottanut lukevani moista juttua lehedestä, jonka perimmäinen tarkoitus tuntuu kuitenkin olevan ylihintaisten vaatteiden markkinointi. Juttu käsitteli analyyttisesti ja kriittisesti sitä, miten trendit luodaan, millaiset markkinat määrittelevät sitä mitä milloinkin kannattaa myydä ja kuinka trenditehtailu on muuttunut vuosikymmenien saatossa. Iso käsi, niin lehden toimitukselliselle linjaukselle kuin toimittaja Pihla Hintikallekin!

Kaikenkaikkiaan Trendistä jäi varsin feministinen ja positiivisen kriittinen fiilis. Omat ennakkoluuloni lehti pesi 6-0, Trendi on vähän niinkuin aikuisten Demi. Vaikka minua järkyttääkin esimerkiksi kooste valkoisista paidoista (kuka maksaa 279€ valkoisesta kauluspaidasta?!), oli toimituksellinen sisältö paljon muutakin kuin "omg katsokaa miten ihanat housut, maksaa sun kuukauden tulojen verran, must have".

En aio tilata lehteä koska a) köyhyys ja b) en usko että sisältö voi uusiutua kovin paljon per numero, mutta positiivista nähdä että trendejä voi käsitellä näinkin poliittisella otteella.