Edellinen postaus herätteli facebookissa keskutelua aiheesta moneen suuntaan. Kaiveltavaa löytyisi niin erinäisten kirppisketjujen eettisyydestä kuin myös skenejen sisäisistä normeista.
Yllättävän monelta suunnalta kuulin ajatuksia siitä, kuinka näennäisen vapaat piirit ovatkin yllättävän tiukkoja esimerkiksi dresscodensa suhteen. Miksi kaikkien vaatteiden dyykkaaminen/varastaminen/kadulta löytäminen on automaattisesti autuaaksitekevä voima? Miksi itse vaarin vanhoista housuista kyhätty paita on parempi kuin kirpputorilta ostettu (etenkin jos kirpputori on väärää ketjua)? Miksi pitkään katsotaan sitä, jolla on jakku päällä, eikä sitä, jonka vaatteissa on enemmän reikää kuin ehjää kangasta? Mitä jos haluaa murskata valuuttajärjestelmän, mutta heittää kiviä pankkien ikkunoista sisään kraka kaulassa?
"Mä löysin tän tosta meidän squatin vaihtotorilta." Ai, miten mä en ole yhtään yllättynyt.
Itse omistan toki paljon dyykattuja tai vaihtotoreilta mukaan tarttuneita vaatekappaleita. Kyse on ehkä enemmänkin valintojen tekemisestä: Minkä tahansa ylleen kietaisemansa rievun saa varmasti toimimaan jos kantaa vaatetta asenteella. Oman tyylinsä tunnistaminen ja sillä leikittely on mielestäni herkullisinta. On mielenkiintoista noudattaa jonkinlaista johdonmukaisuutta vaatteidensa suhteen, ja välillä tietoisesti rikkoa tyyliä eri genren vaatteita ja asusteita sekoittamalla. Genderblending is so last season, let's go genreblening!
Tämä asukokonaisuus on hyvä esimerkki tyylien sekoittamisesta: schoolgirl ft. soccer ft. punx. Ylläni on kirpputorilta kahden euron löytönä hankitut H&M:n lyhyenlyhyet housut (jotka kumppanini arvioi koulupukumaisiksi talvishorteisksi), niiden alla leggingsit (eli entiset sukkahousut, joiden sukkaosat on niiden hajottua saksittu auki --> käyttöikä tuplaantuu), jalkapallosukat, henkselit, ikiaikaisen vanha perus musta trikootoppi ja myöskin teini-iältä asti mukana kulkenut kauluspaita.
Mustat vaatteet haalistuvat harmillisen nopeasti: niille voi antaa uutta puhtia värjäämällä niitä toisinaan uudestaan mustiksi. Uusi musta on... no, uusi musta.
Housujen koulupukumaisuudesta innoituin saparokampaukseen, sukat ja henkselit tuovat kokonaisuuteen kummallisen vinksahduksen.
Henkselit ovat asustevalikoimassani uusin hankinta. Oli yllättävän vaikea löytää mistään edullisia perusvärisiä henkseleitä (ralliruudut eivät ole juttuni). Lopulta Cybershopin valikoimista löytyi kapeat mustat ja punaiset henkselit, á 9 €. Jälleen kerran asuste on siis ylivoimaisesti kallein päälläni oleva asia (muiden vaatteiden yhteenlaskettu arvo ei varmaankaan pääse lähelle tätä). Henkseleissä on jotain hyvin Lontoo-punkkia, ja pidän niiden asukokonaisuuteen tuomasta ryhdikkyydestä ja leikkisyydestä. Cybershop oli minulle uusi kokemus, ja olimme myyjän ja kaupan muiden asiakkaiden kanssa samaa mieltä siitä, että olin tyylilleni vieraassa ympäristössä. Pomimalla eri genreistä yksityiskohtia saa kuitenkin hauskoja kokonaisuuksia aikaiseksi, eikä tule niin helposti lokeroiduksi (tai lokeroituneeksi) johonkin tiettyyn tyyliin.
Vaatteita voi löytää yllättävistä paikoista. Kirkkaanpunaiset jalkapallosukat löytyivät Helsingin Kaisaniemen Eurokaupasta. Euro sukkaparista on mielestäni varsin kohtuullinen hinta, sukkia kun harvemmin haluaa ostaa käytettynä... Sukkien ja henkselien punainen sattuivat vielä sopivasti olemaan samaa sävyä. Sukkien kooksi oli merkitty pakkauksessa 41-43 (itse olen 38-39), mutta löytöjen tekemiseen auttaa kummasti se, että 1) osaa silmämääräsesti arvioida käyttämiensä vaatteiden koon ja 2) muistaa rinnastaa kiinalaiset koot eurooppalaisiin oikeassa suhteessa. Tarjoustalot ja eurokaupat kunniaan!
